Pohjolassa on juotu jouluoluita jo esikristillisellä ajalla. Viikinkien jól-juhlissa tarjottiin kinkkua ja olutta, eikä perinne ole satunnaisia nälkävuosia lukuun ottamatta katkennut yli tuhanteen vuoteen.

Voisi siis kuvitella, että suomalaisetkin panimot olisivat oppineet panemaan jouluolutta. Testataan.

Kokki Gonzonen on valinnut vertailuun suurten suomalaisten panimoiden tölkittämiä jouluoluita. Syitä on kaksi.

Ensinnäkin kuluttaja törmää näihin viiteen useammin kuin muihin jouluoluisiin kauppareissuillaan. Toiseksi suuria panimoita sopii roimia tiukemmin, sillä niillä on maan parhaat resurssit tuotekehitykseen ja laadunvalvontaan. Samaa ei voi sanoa satunnaisen Leksan panimon artesaanisimasta.

Oluita maisteltiin Oiva Toikan 1/3 litran Krouvi-tuopista kaksi kertaa, puoli tuntia ja noin 45 minuuttia pöydällä lämmenneenä. Jääkaappikylmänä jouluoluita ei sovi nauttia.

Karhu Jouluolut

5,0 %, ainekset vesi, ohramallas, humala

⭐

Edesmenneen Porin Oluttehtaan keulakuva on koristeltu lumihiutaleilla ja Red Lager -tekstillä. Onko tämä nyt olevinaan englantilaistyyppistä vai miksi teksti on englanniksi? Adjektiivi pitää sinänsä paikkansa, Joulu-Karhu on tavallista Karhua punaisempaa.

Karhu Jouluolut tuoksuu samalta kuin ravintola Mustan Härän miestenhuone neljältä aamulla. Maku on tasaisen ohut ja epämiellyttävä, lopuksi humalointi yrittää jotain, jonka tarkoitus jää epäselväksi. Kokonaisuus on heikko, ja metsän kuninkaan pitäisikin välittömästi palata kaljahyllyltä talviunille.

Olvi Jouluolut

5,0 %, ainekset vesi, ohramallas, humala

⭐⭐⭐

Iisalmelaiset kertovat, että Olvi Jouluolut on ”pastoröimaton tumma täysmallasolut”. Mitähän tämä tarkoittaa? Tummia, toisistaan poikkeavia täysmallasoluita on maailmassa viljalti.

Olvin Jouluolut on kuparinruskeaa eikä se kupli mainittavammin. Tuoksussa on jokaisessa testatussa jouluoluessa häiritsevää metallisuutta.

Maku muistuttaa wieniläistyyppistä lageria. Kokonaisuudessa on leipäistä maltaisuutta ja hentoa paahteisuutta. Kitalaen yläosassa erottuu ylimääräistä pistävyyttä. Yleisvaikutelma ei ole syvä vaan kevyt, mutta kokonaisuus on tasapainossa.

Hartwall Lahden Erikois Joulu

5,3 %, ainekset vesi, ohramallas, humala

⭐⭐

Lahtelaisen purkki on kuorrutettu kontrastiltaan heikosti luettavalla tekstillä. ”Tumma ja samettinen täysmallaspohjahiivaolut”, humala on Hallertau Hersbrücker. Tarjoilulämpötilaksi kerrotaan 10–12 celsiusta. Bonusta tulee yleisilmeestä, joka muistuttaa mummolan sienisäilykkeiden taakse muumioitunutta 60-luvun reliikkiä.

Entä maku? Muita runsaampi kantavierre ja alkoholipitoisuus tuntuvat jämäkämpänä runkona. Mallas ohjailee tuoppia mämmisektorille. Lopussa päätään nostava Hallertau-humalan katkero on makeuden seassa turhan tymäkkä, ja mallas ja humala ovatkin eri paria. Ei huono olut, muttei kyllä hyväkään.

Koff Jouluolut

4,5 %, ainekset vesi, ohra, humala

⭐

Nikolai Sinebrychoffilla oli reilun 30 vuoden ajan, aina vuoteen 1848, yksinoikeus viinan polttoon ja oluen panemiseen Helsingissä. Koffin Jouluolut muistuttaakin kilpailuttomasta maailmasta, jossa janoisille kuluttajille voi juottaa mitä tahansa ruikulia.

Koffin Jouluolut on väriltään tumman kuparista. Tuoksussa erottuu kaljaräkälää ja tunkiomaista vihanneksisuutta.

Maku seuraa erehdyttävän pitkälle Koffin kolmosta, kunnes normaalia paahdetumpi ohra paljastaa joulun tulleen – ja päättyneen – etuajassa. Hennon leipäisyyden ja mitättömän humaloinnin vastapainoksi jälkimaku on viiltävän metallinen. Tasavallan presidentin sanoin: vittu mitä paskaa.

Laitilan Kukko Jouluolut

4,5 %, ainekset vesi, ohramallas, humala

⭐

Tummanruskea Laitilan Kukko Jouluolut ei tuoksu kovin metalliselta vaan joltain tarkemmin määrittelemättömältä kemikaalilta. K-Raudassa haisee joskus tältä.

Huonoimmat jouluoluet maistuvat mämmiltä, johon on lantrattu vissyä, ja Laitilan Kukko Jouluolut onkin testiviisikon ainoa klassinen mämmivissy. Alku on vinhan poreileva, jälkimaku limppuinen, kokonaisuus sekava.

Tämäkin tuoppi tulee tyhjennettyä, muttei suuhun vaan viemäriin.

Tuomio

Kotimainen olutteollisuus on sikäli tervehtynyt, että kaikki suurpanimot Koffia lukuun ottamatta ovat hylänneet jouluoluistaan ohratärkkelyksen ja vannovat täysmaltaisuuden nimiin. Ruokakaupan entinen 4,7 prosentin rajakaan ei enää ohjaile tuotesuunnittelua.

Siihen hyvät puolet jäävätkin. Yksikään testatuista jouluoluista ei ole hintansa arvoinen. Karhun, Koffin ja Laitilan jouluoluet ovat yksiselitteisesti huonoja, Lahden vain vähän parempi.

Apukoulun primus on Olvin Jouluolut, joka ei aktiivisesti vituta juojaa. Se voittaa testin, muttei sydäntäni.

Paras olut joulupöytään

Mikä sitten avuksi? Mene Alkoon ja kysy myyjältä.

Alkossa on pätevien ostajien lisäksi suhteettoman hyvin koulutettu myymälähenkilöstö, joka tietää alkoholijuomista käsittämättömän paljon. Tai mikä parempaa: kysy parin eri Alkon myyjiltä. Kuvaile ruokiasi ja anna ammattilaisten viedä.

Jos et ehdi konsultoida myyjiä, valitse joulupöytään kokoelma saksalaisia tummia lagereita ja bockeja (kausiluontoiset taikasanat Winterbock ja Weihnachtsbier toimivat myös), Koffin Porteria, brittiläisiä stouteja ja aleja sekä kotimaista sahtia. Viimeksi mainitun kaltaista mallasjuomaa kumottiin täkäläisissä keskitalven juhlissa kauan ennen kuin Jeesuksen syntymästä oli kuultukaan.

Mutta Luojan tähden: älä osta yllä testattuja jouluoluita.